Hyvinvointikäsitys ja hyvinvoinnin sanastoa

Yhteinen käsitys hyvinvoinnista tukee työskentelyä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen parissa työskentelevien on tärkeää jakaa yhteinen ymmärrys siitä, mitä hyvinvoinnilla ja terveydellä tarkoitetaan. Kun käsitteet ovat selkeitä ja yhteisiä, hyte-työn suunnittelu, toteutus ja arviointi voidaan tehdä yhtenäisistä lähtökohdista.

Hyvinvointiin liittyviä käsitteitä kuitenkin määritellään eri yhteyksissä eri tavoin. Tämän vuoksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueella päätettiin valtuustokaudella 2021–2025 laatia yhteinen hyvinvointikäsitys hyte-työn tueksi. Hyvinvointikäsitys on määritelty vuonna 2024.

Päijät-Hämeessä muodostettu hyvinvointikäsitys pohjautuu Stiglitzin komitean määritelmään, joka kuvaa, mitä hyvinvointi edellyttää. Stiglitzin komitean määritelmä on laajasti tunnettu ja käytössä muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) sekä useilla hyvinvointialueilla. Määritelmä korostaa hyvinvoinnin muuttuvaa luonnetta: se ei ole pysyvä tila, vaan vaihtelee elämäntilanteen ja elämänkulun mukaan. Lisäksi siinä huomioidaan yksilön oma kokemus hyvinvoinnistaan. 

Hyvinvointikäsitys Päijät-Hämeessä 

"Hyvinvoinnilla tarkoitetaan mahdollisuuksia olla, omistaa, osallistua, vaikuttaa, olla yhteydessä sekä toimia terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä. Mahdollisuudet syntyvät yksilöiden ja yhteisöjen tarpeiden täyttymisen kannalta riittävistä resursseista ja toimintakyvystä. 

Yksilön hyvinvointi muodostuu ympäristön, terveyden, turvallisuuden, aineellisen elintason, sosiaalisten suhteiden, koulutuksen, henkilökohtaisen toiminnan ja työn sekä vaikutusmahdollisuuksien kokonaisuudesta.  

Kokemus hyvinvoinnista muuttuu ja siihen vaikuttavat asiat saavat erilaisia painoarvoja elämän eri vaiheissa. Hyvinvointia ja terveyttä kaventavat riskitekijät ja vahvistavat suojatekijät vaikuttavat yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tekemiin hyvinvointivalintoihin. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat hyvinvoinnin edistämisen keskeisiä arvoja." 

Hyvinvoinnin sanastoa 

Yllä kuvattu hyvinvointikäsitys sisältää listauksen hyvinvoinnin osatekijöistä eli asioista, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. Alla on avattu keskeistä hyvinvointikäsitykseen liittyvää sanastoa sekä muita yleisesti käytettyjä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyviä termejä: 

Aineellinen elintaso viittaa taloudelliseen toimeentuloon ja sen merkityksen hyvinvoinnille. Elintasoon liittyvät perustarpeiden täyttyminen, kuten riittävä asuintila ja ravinto sekä puhdas ilma ja vesi.

Haavoittuvassa asemassa oleva tarkoittaa henkilöä, jonka ympäristö, tilanne tai resurssien puute tekee hänestä alttiimman haitalle tai hyväksikäytölle. Haavoittuvuus liittyä esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen, sosiaalisesti haastaviin olosuhteisiin, terveydentilaan, ikään tai oikeudelliseen asemaan.

Henkilökohtainen toiminta ja työ viittaavat ihmisen omaan toimintaan ja valintoihin siltä osin, kun ne vaikuttavat hyvinvointiin. Toiminta ja valinnat voivat koskea esimerkiksi työelämää, harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa, kulttuurista osallistumista ja muuta käyttäytymistä. 

Koulutus viittaa hyvinvoinnin yhteydessä siihen, miten koulutus ja oppiminen kytkeytyvät ihmisen kasvuun, osaamiseen sekä kykyyn ja mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan.

Osallisuus ymmärretään yhteisöön kuulumisensa ja mahdollisuutena vaikuttaa sekä omaan elämään että yhteisiin asioihin. Osallinen ihminen voi sekä tuottaa yhteistä hyvää että nauttia siitä. Osallisuuteen liittyy myös usko siihen, että vaikutusmahdollisuuksia ja resursseja on olemassa. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella luodaan määritelmä osallisuudesta syksyn 2025 aikana.

Riskitekijä tarkoittaa sellaista asiaa, joka lisää sairastumisen tai hyvinvoinnin heikkenemisen todennäköisyyttä. Riskitekijä voi olla esimerkiksi tietty käyttäytymistapa, biologinen, sosiaalinen tai taloudellinen tekijä tai jokin ympäristön ominaisuus. 

Sosiaaliset suhteet kuvaavat perheen, ystävien ja muiden ihmissuhteiden yhteyttä hyvinvointiin.

Suojatekijät tarkoittavat sellaisia asioita, jotka edistävät tai suojaavat hyvinvointia. Ne voivat olla esimerkiksi ihmisen sisäisiä ominaisuuksia, kykyjä, taitoja tai sosiaaliseen tai fyysiseen ympäristöön liittyviä asioita. Myös koulutusmahdollisuudet, työ ja taloudellinen toimeentulo luetaan usein suojaaviin tekijöihin. 

Terveys ymmärretään yleensä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana. Se on hyvinvointia suppeampi käsite. 

Toimintakyky viittaa ihmisen edellytyksiin selviytyä itselle merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista kuten työstä tai opiskelusta, harrastuksista, kotiaskareista ja itsestä huolehtimisesta. Toimintakyky jaotellaan usein fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. 

Turvallisuus on myös laaja käsite, joka viittaa vaarojen ja uhkien puuttumiseen tai vähintään niiden hallintaan. Turvallisuus voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai oikeudellista, ja se voidaan ymmärtää sekä yksilön että yhteisön kokemuksena. 

Työkyky on laaja käsite, jonka ytimessä on ihmisen kyky suoriutua omasta työstään. Työkykyyn vaikuttavat terveys ja toimintakyky, mutta myös esimerkiksi työhön liittyvät olosuhteet, työn luonne sekä työhön liittyvä osaaminen. 

Ympäristö linkittyy hyvinvoinnin kontekstissa siihen, millainen merkitys elinympäristöllä ja sen ominaisuuksilla on hyvinvoinnille. Esimerkiksi ympäristön tarjoamat mahdollisuudet fyysiseen aktiivisuuteen, luontokokemuksiin ja kohtaamisiin liittyvät osaltaan hyvinvointiin. Myös esteettömyydellä ja elinympäristön muodostamilla terveysriskeillä on merkitystä hyvinvoinnille.